Siirry sisältöön

Hoivan perusta on läheisissä ja omaisissa 

Yhteiskunta ei selviä ilman läheis- ja omaishoitoa. Sitä tarvitsevat esimerkiksi iäkkäät vanhemmat ja puolisot, sairaalasta kotiutettavat ja saattohoidettavat. Epävirallinen hoiva muodostaa hoivan selkärangan ja on jopa 80 prosenttia hoivan kokonaisuudesta. Silti se jää vähäteltyyn rooliin, vaikka siihen pitäisi päinvastoin panostaa, koska omaishoito on inhimillistä ja yhteiskunnalle taloudellista. 

Huolenpitovastuussa läheisestään on 350 000 henkilöä. Se on siis yhtä paljon kuin koko sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstömäärä, 358 000 ammattilaista. 

Yli 100 000 työssäkäyvää auttaa päivittäin eri kotitaloudessa asuvaa läheistään. Autamme ja hoidamme mielellämme, vaikka velvoitetta siihen ei ole. Kun yhteiskunta panostaa läheis- ja omaishoitoon riittävästi, yhä useampi pystyy auttamaan, tukemaan ja ottamaan huolenpitovastuuta, myös työssäkäyntinsä ohessa. 

Vammaisen lapsen vanhemmalla on erilaisia tuen tarpeita kuin sairastelevalla eläkeikäisellä puoliso-omaishoitajalla. Moni työssäkäyvä vastaa ikääntyvän läheisensä hoivasta, yleensä vanhemmastaan. Työelämän ratkaisuissa voi edistää ansiotyön ja läheisen hoidon yhteensovittamista – aivan kuten pienten lasten vanhemmille on lisätty korvauksellisia perhevapaita. 

Päättäjien kalkulaattorit laskevat vain pientä osaa hoivan kustannuksista. Tarvitaan analyysiä, miten hoito ja hoiva toteutuvat käytännössä ja miten hoivan kokonaisuus rakennetaan sosiaalisesti ja taloudellisesti kestävästi. 

Orpon hallitusohjelman mukaiselle omaishoitolain uudistukselle on todella paikkansa. Omaishoidon tuen saatavuutta ja sisältöjä pitää kehittää ja yhdenvertaistaa valtakunnallisesti. Palkkiota on korotettava, sillä se on korotettunakin murto-osa raskaamman hoivan kustannuksista. Korotuksesta jää myös suhteessa enemmän käteen pienituloiselle. 

Vaihtoehtoja tukeen on paljon

Läheis- ja omaishoitajaa tukee, kun lisätään hoitovaihtoehtoja vapaiden ajaksi. Hoivakotipaikkojen rinnalle löytyy perhehoitajia ja lähipiiristä sijaishoitajia, kun he saavat riittävän korvauksen. Tarvitaan myös muita hoitajaa tukevia toimia, joita voi järjestää vaikkapa palveluseteleiden avulla. Esimerkistä käy hieronta tai siivousapu. 

Hengähdystaukoja kuormittavaan omaishoitoon tarjoavat vammaisten ja ikääntyneiden päivätoiminnot, ja siksi niihin kannattaa satsata. Omaishoitajien hyvinvointi- ja terveystarkastuksia pitää kehittää hoitajien terveysriskien tunnistamisen ja ennaltaehkäisyn suuntaan. 

Omaishoitajat säästävät jo

Omaishoitajayhdistyksistä saa matalalla kynnyksellä tietoa ja henkilökohtaista neuvontaa. Niissä voi osallistua ohjattuihin vertaisryhmiin. Yhdistykset tukevat vuosittain kymmenientuhansien läheis- ja omaishoitajien arjessa pärjäämistä ja jaksamista. Kehysriihen ehdottama 130 miljoonan euron leikkaus sosiaali- ja terveysjärjestöjen valtionavustukseen hallituskaudella uhkaa myös omaishoitajayhdistysten toimintaa.  

Omaishoitajilta leikkaaminen on kestämätöntä, koska he säästävät koko ajan merkittävästi yhteiskunnan hoivakuluista. Lisäksi läheis- ja omaishoitajiin sekä heidän hoidettaviensa pärjäämistä heikentävät myös sosiaaliturvan sekä julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden säästöt.  

Läheis- ja omaishoito turvaa inhimillisen elämän hoidettavalle henkilölle omassa kodissaan, ja se on merkityksellistä hoitajalle itselleen, mutta siihen on saatava riittävästi apua ja tukea. Yhteiskunnalle läheisten ja omaisten panos on taloudellista, ja siksikin apuun ja tukeen pitää satsata pitkäjänteisesti.